Sinapinsiemen – pienin kaikista, silti usko voi kasvattaa siitä suurta.
Ensin on suostuttava kuolemaan, peittymään, ehkä pettymäänkin
kun asiat eivät menneetkään kuvittelemallani, kenties
toivomallani tavalla.
Pimeydessä ei näe, ei aina ymmärräkään, eikä varsinkaan tunne
mielekkyyttä. Paitsi Jumala joka jo tietää.
Kysyy luottamusta ojentautua sitä kohti mikä ei vielä näy,
kärsivällisyyttä odottaa ja uskallusta murtautua esiin kun aika on.
Ensin pienenä, hentona, tukea tarvitsevana.
Kasvun kautta tukevammin maahan juurtuen, tiedostaen
tarvitsevansa valoa, happea ja ravintoa; Jumalaa, toisia ihmisiä ja
Raamatun totuutta, sanaa.
Sen jälkeen vain taivas on rajana – oma halu ja valinnat
määrittämässä kuinka suureksi tai kukoistavaksi voi kasvaa.
Silloinkin suostuttava karsittavaksi, terveeseen nöyryyteen
ja kuuliaisuuteen – taipuvaiseksi voidakseen hedelmää
tuottava olla.
Kuinka taiten Jumalamme onkaan suunnitellut; kukin laji lisääntyy,
tuottaa siemeniä jotta kasvu voisi jatkua, uudet alut mahdollistua
ja taivas todentua uudelleen ja uudelleen yhteydessä elävien kautta –
niiden jotka viipyvät Jumalan lähellä täyttyäkseen,
jakaakseen saamastaan. Sinapin siemenen ihme –
moninkertaistuminen tulee todeksi.
Jumalan vaikutuksesta pienestä kasvaa suurta!