Raamatussa kerrotaan viiden leivän ja kahden kalan ruokkimisihmeestä.
Ei ollut opetuslapsilla jaettavaa, mutta Jumalalla oli.
On edelleen. Hän puhutteli silloin lähellään vaeltavia,
kosketti kaukaakin tulleita. Puhuttelee edelleen.
Jumala pysäytti pohtimaan luotanko silloinkin kun en näe tai ymmärrä.
Filippos epäili pessimistisesti, Andreas optimistisemmin – järjellä
koittivat nälkään löytää ratkaisua.
Molemmat saivat nähdä kuinka Jeesus käytti pienen pojan pieniä eväitä,
lapsen uskoa ja luottamusta moninkertaistamisen ihmeen tehdessään.
Siunaamiseen tarvittiin vain halu ja se mitä oli.
Järkeily tallautui jalkoihin Kaikkivaltiaan ottaessa ohjat käsiinsä,
osoittaessa että Hänelle on kaikki mahdollista.
Hän voi tehdä pienestä suurta – viidestä leivästä ja kahdesta kalasta
tulivat tuhannet ruokituksi. Jäi ylenpalttisesti ylikin.
Uskaltaudunko luottamaan? Antamaan Jumalan käyttöön
vähäiset evääni rukoillen, että ne voisivat siunaukseksi olla?
Auttakoon Hän vaimentamaan järkeilyn, epäilyn ja pelon
kuiskailut ja elämään rohkeasti! Antakoon Andreaan optimismia
Filippoksen epäilyn sijaan, pienen pojan vilpitöntä, pyyteetöntä uskoa:
”Herra pienet ovat minun evääni, mutta jos Sinä siunaat
kaikille riittää!”