Nyt se puhkeaa kukkaan

No – jos nyt ei ihan kukkaan vielä puhkea, niin nupulle kuitenkin on uskaltautunut. Aina ei arvaa mitä on edessä, silti aavistus tulevasta saattaa oraalla olla. Vuosi sitten löysin runon, jossa kerrottiin ettei voi pakottaa esiin jotain, jonka aika ei vielä ole. Se tulee esiin itsekseen kun aika on kypsä. Tänään runo avautui eteeni uudestaan tajutakseni, että jotain minussa oli tuossa ajassa kypsynyt esiin tullakseen: rohkeus irottautua ja uskaltaa.

Korona ”putsasi pöydän”; tyhjensi kalenterin ja auttoi arvottamaan mikä on tärkeää, mikä ehkä ei. Toimimaan menemään tottuneelle teki hyvää pysähtyä – kuunnella ja kuulostella mitä sisällä liikkuu ja mitä Jumalalla mahdollisesti on asiaa. Oli. Paljonkin. Hyvää tekevä pysähtyminen uusine löytöineen oli se.

Löytyi kauan kadoksissa ollutta. Johdattui monia arvokkaita kohtaamisia, harmaista aavistuksista kristallisoitui kirkkaita visioita joita kohti kulkea. Sana sanoo lampaitten tunnistavan paimenensa äänen – hälyn vaimennettua se todellakin osoittautui todeksi, näin koen. Jättäydyin opintovapaalle, irti totutsta, tutusta, turvallisesta – tykkäämästänikin kohti uutta, osin tuntematonta.

Jumala on kutsunut meidät olemaan totta, tekemään hyvää, ottamaan vastaan Häneltä voidaksemme vuotaa eteenpäin. Usein tämä tuppaa unohtumaan yrittäessämme suorittaa ja selviytyä. Unohdamme Jumalan ulkopuolelle sen sijaan, että Hän saisi tilaa elää ja vaikuttaa henkensä kautta meissä ja kauttamme.

Ei siitä täyttä varmuutta ole mihin tämä uusi löytöineen johtaa. Luottamus siihen, että askeliani johdatetaan vakaana rauhana sisimmässä kuitenkin.

Elämä on tässä ja nyt – Jumala myös. Mitä tämä tarkoittaa arjessa? Vaikkapa tätä: Tarjouduin auttamaan lähimmäisiä, joiden oli vaikea liikkua. Tarjosin kyydin kylän vaatekauppaan koska tarpeita oli kertynyt. Iäkäs kauppias palveli esimerkillisesti, kaikin tavoin auttaen. Koska päivä oli helteinen ja kyyditettävieni liikkuminne tosi hankalaa, hän ystävällisesti saattoi meidät pihalle kysyen vielä saisiko tarjota meille jäätelöt! Melkoista alttiutta ja lähimmäisestä välittämistä – taatusti Jumalan mielen mukaista arkirakkautta. Tuli siunattu olo – toivottavasti myös hänelle. Uskon, että hymy oli myös Jumalamme huulilla tämän nähdessään.

Iso opetus minullekin; pieneen arkirakkauteen tarjoutuu tilaisuuksia joka päivä. Siksi rukoukseni onkin, että ymmärtäisin pitää silmät auki ja olla altis.