Lupa olla

Olen hämmästellyt kuinka paljon uutta voi löytyä ja elämää vapautua, kun uskaltautuu pysähtymään – kuuntelemaan ja kyselemään Jumalan edessä. Syviä, hyviä oivalluksia. Tietoisuuteen on noussut asioita, joita on ollut hyvä työstää – yhtenä uusimpana löytönä lupa olla.

Voi kuinka moni taistelu käydään oman pään sisällä – minä itse olen ehkäisemässä toiveitteni toteutumista, kaipaamani esiintuloa. Törmäsin lukemassani tekstissä lauseeseen ”Ennen kuin voimme muuttaa mitään, meidän täytyy nähdä, mitä pitää muuttaa. Tulla tietoiseksi”.  Kuinka totta. Jo pidempään sisälläni oli virinnyt pyhä tyytymättömyys; kaikki oli periaatteessa ihan hyvin, mutta silti…

Uskon, että johdatettuna teimme eräässä koulutuksessa pariharjoitteen – sokkokävelyn, jonka aikana toinen talutti sokkoa ja pysäytti haluamiinsa kohteisiin joko katsomaan hetkeksi jotain yksityiskohtaa tai tunnustelemaan tiettyä kohdetta. Näiden noin kymmenen pikkupysäyksen aikana koin syvää Jumalan puhetta joka muotoutui sanoiksi:

”Uskaltaudu paljaaksi, katso ja näe.

Alla, tukena rakennelma, joka kestää.

Voima virtaa, luo vanhasta uutta sydämeenkäyvästi

ja saat nousta, tiedostaa uusia syvyyksiä,

asioita joita et tiennyt olevan.

Elämä virkoaa – tuntuu ja tuoksuu!”

Tiedostan olevani uuden, tuoreen edessä. Ja kaikki tämä sen tähden, että valitsin pysähtyä kuullakseni itseäni ja Jumalaa. Elämässä on esissä lukuisia valintoja – itse asiassa joka päivä. Monet soljuvat ohi lähes tiedostamattamme, toimimme totutusti tai ohitamme tilanteet kiireessä sen enempää miettimättä. Se on sääli ja elämä ihan liian arvokasta hukattavaksi. Olen niin kiitollinen löydöistäni, Jumalan johdatuksesta. Hän jonka nimi on ”Minä olen” haluaa meidänkin kokevan olevamme, elossa ja kokonaisena, arvokkaana luomuksenaan. Pitkään on taivalta tehty tämän oivalluksen äärelle – lohdullista se, ettei koskaan ole liian myöhäistä; niin kauan kun on elämää on toivoa! Mitä kaikkea onkaan edessä, saan astua siihen Hänen kanssaan iloiten siitä, että saan olla minä, rosoisenakin hyväksytty!