Suomen suvi – kauan kaivattu, odotettu on täällä.
Tällä kertaa ehkä perin erilaisena kuin on totuttu; syksyn sääsävyt
ovat varmasti – ja siltä osin kyllä totutustikin – päivän ykköspuheenaihe.
Niinhän se on, ettei aina kaikki mene niinkuin toivotaan ja suunnitellaan.
Silti elämä soljuu, kenties jopa odotettua paremmin, täydesti.
Ja kyllä – juuri niissä kohdissa jossa ei mene suunnitellulla tai toivotulla
tavalla tarvitaan asennemuutosta. Pettymyksestä ja kiukusta
mahdollisuuksiin.
Kesällä on myös aikaa rauhoittua, hiljentyä kuuntelemaan mitä
elämällä on tarjota normaalia ehkä useammin.
Eeva Kilpi on osuvasti pukenut sanoiksi:
”Ajattelepas tätäkin: keksiessään nopeat kulkuvälineet ja
nopeuttaessaan elämää kaikin tavoin ihminen kuvitteli voittavansa
aikaa, mutta aivan toisin kävi. Tuli vain kiire.”
Ja kukapa muu minun kiireeni pysäyttää kuin minä itse.
Vaikka vaativaa se välillä onkin, tai ainakin haasteellista.
Lomakin tuppaa helposti menemään suorittamiseksi, ehtimiseksi
jos ei pidä varansa. Siksi olen koittanut pitää varaa ja onnistunutkin
siinä. On ollut ihmeellistä nähdä vivahteita, erottaa sävyjä.
Oletko havainnut silkkiuikkupoikaset aamu uinnillaan,
auringon säteiden vilkutuksen pilvenmöllysköiden lomasta,
lähimmäisen iloisen tervehdyksen kassajonossa tai vaikka
ystävälliset auttavat kädet omaisuutesi levitessä katukiveykselle.
Helmihetkiä arki täynnänsä ja niin kiitollinen mieli koetusta, havaitusta.
On ollut avartava kokemus todella tajuta olevansa rakastettu –
Jumalan rakastama ja toisten ihmisten. Itsenikin.
Pitkä matka on kuljettu tähän päästäkseni.
Askelten varassa edetty siihen tietoisuuteen ettei tarvitse täydellinen
olla, mutta läsnä ja totta itselleen ja muille. Melkoinen avaruus aukeaa
siitä tajusta, että olen oikeasti ja todella Luojani ja Lunastajani
hyväksymä tälläisenani. Maljan nostamisen arvoinen oivallus!
”Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
Kehun: Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun”
– Eeva Kilpi –
Kiitos Jumalani uusista oivalluksista –
ja matka Hänen johdattamanaan jatkuu!