Sinapin siemenen verran

Sinapinsiemen – pienin kaikista, silti usko voi kasvattaa siitä suurta.

Ensin on suostuttava kuolemaan, peittymään, ehkä pettymäänkin

kun asiat eivät menneetkään kuvittelemallani, kenties

toivomallani tavalla.

Pimeydessä ei näe, ei aina ymmärräkään, eikä varsinkaan tunne

mielekkyyttä. Paitsi Jumala joka jo tietää.

Kysyy luottamusta ojentautua sitä kohti mikä ei vielä näy,

kärsivällisyyttä odottaa ja uskallusta murtautua esiin kun aika on.

Ensin pienenä, hentona, tukea tarvitsevana.

Kasvun kautta tukevammin maahan juurtuen, tiedostaen

tarvitsevansa valoa, happea ja ravintoa; Jumalaa, toisia ihmisiä ja

Raamatun totuutta, sanaa.

Sen jälkeen vain taivas on rajana – oma halu ja valinnat

määrittämässä kuinka suureksi tai kukoistavaksi voi kasvaa.

Silloinkin suostuttava karsittavaksi, terveeseen nöyryyteen

ja kuuliaisuuteen – taipuvaiseksi voidakseen hedelmää

tuottava olla.

Kuinka taiten Jumalamme onkaan suunnitellut; kukin laji lisääntyy,

tuottaa siemeniä jotta kasvu voisi jatkua, uudet alut mahdollistua

ja taivas todentua uudelleen ja uudelleen yhteydessä elävien kautta –

niiden jotka viipyvät Jumalan lähellä täyttyäkseen,

jakaakseen saamastaan. Sinapin siemenen ihme –

moninkertaistuminen tulee todeksi.

Jumalan vaikutuksesta pienestä kasvaa suurta!