Pienet eväät

Raamatussa kerrotaan viiden leivän ja kahden kalan ruokkimisihmeestä.

Ei ollut opetuslapsilla jaettavaa, mutta Jumalalla oli.

On edelleen. Hän puhutteli silloin lähellään vaeltavia,

kosketti kaukaakin tulleita.  Puhuttelee  edelleen.

Jumala pysäytti pohtimaan luotanko silloinkin kun en näe tai ymmärrä.

 

Filippos epäili pessimistisesti, Andreas optimistisemmin – järjellä

koittivat nälkään löytää ratkaisua.

Molemmat saivat nähdä kuinka Jeesus käytti pienen pojan pieniä eväitä,

lapsen uskoa ja luottamusta moninkertaistamisen ihmeen tehdessään.

Siunaamiseen tarvittiin vain halu ja se mitä oli.

Järkeily tallautui jalkoihin Kaikkivaltiaan ottaessa ohjat käsiinsä,

osoittaessa että Hänelle on kaikki mahdollista.

Hän voi tehdä pienestä suurta – viidestä leivästä ja kahdesta kalasta

tulivat tuhannet ruokituksi. Jäi ylenpalttisesti ylikin.

 

Uskaltaudunko luottamaan? Antamaan Jumalan käyttöön

vähäiset evääni rukoillen, että ne voisivat siunaukseksi olla?

Auttakoon Hän vaimentamaan järkeilyn, epäilyn ja pelon

kuiskailut ja elämään rohkeasti! Antakoon Andreaan optimismia

Filippoksen epäilyn sijaan, pienen pojan vilpitöntä, pyyteetöntä uskoa:

”Herra pienet ovat minun evääni, mutta jos Sinä siunaat

kaikille riittää!”