Magladan Mariana odotin tuskissani, ymmärtämättä –
tuttua tänäänkin.
Magdalan Mariana itkin kaipausta, luopumisen kipua –
itken tänäänkin.
Magdalan Mariana tulin enkeleiden rohkaisemaksi,
Herrani kohtaamaksi, nimeltäkutsutuksi –
edelleen tulen.
”Mitä itket nainen? Mitä etsit? –
Ei Hän ole täällä, Hän on noussut ylös!”
Ei voinut kuolema pidättää rakkauden voittaessa –
ei voinut silloin, eikä voi nyt. Kuolemalla ei ollut, eikä ole
viimeistä sanaa.
Maria ei surultaan, pettymykseltään, järkeilyltään
pystynyt ymmärtämään. Usko hautautui kaiken tapahtuneen;
tosiasioiden, olosuhteiden ja tuntemusten alle.
Niin usein nytkin käy.
Jeesuksen ilmestyminen muutti kaiken –
kuolema muuttui elämäksi, kärsimys siunaukseksi.
Ilo, rauha ja vapaus valtasivat alaa . Hengen hedelmät
tulevat esiin tänäänkin uskon kurottautuessa sitä kohti
mikä ei vielä näy. Jeesus puhuu toivon ja rohkaisun sanoja.
Hän on ylösnoussut ja toivoo meidänkin nousevan omasta
kiirastulestamme luottaen siihen, että Jumala on puolellamme
ja voimallinen auttamaan kun turvaamme Häneen.
Kristinuskon ytimestä on kysymys: ansaitsemattomasta
rakkaudesta meidän osaksemme.
Vaikka järki ei aina taivu ymmärtämään, sydän laulaa kiitosta!
Ylistys Sinulle Kristus!!!