Toisinkin voisi olla

Olisiko sinun aika vähentää kierroksia elämässäsi?

Törmäsin näihin sanoihin kun läheiseni arvioi elämääni.

Siis minun? Vauhdille sokeutuu sanovat – itse asiassa se

taitaa pitää paikkaansa niin liikenteessä kuin elämässäkin.

Kuten pitää paikkansa sekin, että kiire ajaa, kiire estää ja

myös vie kauas – ainakin kauemmas – oleellisesta.

On kiire sitten todellista tai kuviteltua, usein sen lähtökohta

sijaitsee korvien välissä – itse aiheutetuksikin sitä kai voisi sanoa.

 

Toisinkin voisi olla. Kyseessä on ainakin osittain valinta; tarvitaan päätös

pysähtyä, hidastaa, kuulostella ja tutkailla. Mihin on kiire? Tai miksi?

Samat 24/7 käytössä jokaisella. Varaanko riittävästi aikaa kuullakseni

itseäni, lähimmäisiäni tai Jumalaa? Mitä mieltä Sinä olet Jumalani?

Tarvitsen apuasi tiedostaakseni, arvottaakseni oikein, keskittyäkseni

tärkeänä pitämääni. Etten kiiruhtaisi oleellisen ohi.

Kiitos siis pysäytyksestä. Kiitos tästä oivalluksesta ja ajasta joka on

tässä ja nyt.

Oivallukseni kantoi hedelmää, jalostui ajatuksista teoiksi.

Pikaisen suihkun sijaan mentiin pitkällä kaavalla saunoen; välillä jalat

seinälle leppeissä löylyissä, välillä jäähylle vaikkei ihan hankeen kuitenkaan.

Mitä siitä vaikka unet jäivätkin vähän lyhyemmäksi, virkistyä voi monella tapaa.

Päivällä pieni ääni kehoitti ottamaan yhteyttä ystävään, josta en ollut aikoihin kuullut –

visiteeraamaan leivonnaisten kera kuulumisia kuullakseni. Virkisti sekin –

meitä molempia. Kuntosalikäynti jäi väliin, henkiset lihakset vahvistuivat senkin edestä.

Vaikeinta on ehkä ollut opetella olemaan vaan – tekemättä mitään. Vuosia olen

jo harjoitellut, eikä  hyvin onnistu vieläkään – paremmin kuitenkin kun aiemmin.

Perin on tiukassa suoritusten kautta hyväksyntää hakevalle asettua aloilleen.

Riippukeinu on oivallinen opetusalusta – siinä kun on mahdotonta olla tehokas.

Takatalven keskellä kesä antaa odottaa vielä itseään ja riippukeinu lojuu varastossa,

silti voi harjoittaa joutenoloa mieluusti hiljaisuudessa.

Muistan erään tilanteen jossa tavoilleni uskollisena kaahasin tuhatta ja sataa

ehtiäkseni erääseen tapahtumaan kuullakseni mieluisaa artistia laulamassa.

Kun istahdin viimein aloilleni, tajusin että olin katsonut esiintymisajan väärin –

hän oli juuri lopettanut. Framille astui minulle täysin tuntematon suuruus, joka

kuitenkin naulitsi minut niille sijoilleni sanoillaan.

Hän pyysi meitä kuulijoita laittamaan oman nimemme hänen nimensä sijaan

seuraaviin lauseisiin (niin voit sinäkin lukijana tehdä):

Tuija – ole hiljaa ja tiedä, että Minä olen Jumala.

Tuija – ole hiljaa ja tiedä Minä olen.

Tuija ole hiljaa ja tiedä.

Tuija, ole hiljaa.

Tuija – ole!

Niinpä – kyyneleet virtasivat tajutessani, että Luojani haluaa minun olevan –

tajuten eläväni. Rikkaasti, tässä ja nyt.